top of page

Kuulumisia tammikuun neljäntenä 2024

Writer's picture: Auli KokkonenAuli Kokkonen

Ohessa reippaasti etenevä joogavideo, pitkästä aikaa. Siis reippautta pitkästä aikaa! Joululoma on ollut ihana, paljon lomalta tuntuvaa ajan



kelluntaa. Kroppa on toipunut, mieli kirkastunut, henki tuntuu kohottuneelta. Selkä ei ole kipeä, olen kävellyt pitkiä lenkkejä väsymättä ja jopa hiihtänyt. Toiveikkain mielin tähän vuoteen.


Syksy oli raskas. Maailman vuoksi, tietenkin, mutta myös omassa olemisessa. Olin jatkuvasti kipeänä, oli koronaa ja keho kipuili monella tapaa. Olin jopa sairaslomalla, peruin tunteja ja hommasin sijaisia - piinaa pienellä yrittäjällä.


Mun aikataulut ovat vuosia olleet töiden luonteen, perhemuodostelman, asuinpaikan takia olleet melko lennokkaita. Voin kehaista olevani aika ässä logistiikan suunnittelussa ja toteutuksessa. (Tässä kohtaa kiitos myös aviomiehelleni & tukiverkolle.) Viime syksy tuntui kuitenkin taittavan selän tältä kamelilta, niin kuvaannollisesti kuin ihan kirjaimellisestikin. Päätin, että pitää muuttaa jotain, että saan elämää rauhoitettua ja kohdistettua katsetta. Kiireessä häslätessä kun ei kerkeä mitään ymmärtää. Tulevana keväänä mulla on paitsi Heinolaa vähemmän joogatunteja myös suuria suunnitelmia oman työn kannalta. Mitään uutta ei konkreettisesti ole vielä vanhan tilalla, mutta tunnen näkymän vähitellen kirkastuvan ja tiedän, että on tehtävä tilaa, ennen kuin tuore voi kasvaa kuvioon.


Ensinnäkin olen pyytänyt apua. Apua yrittämiseen! Kahdelta eri taholta ja toivon, että tätä kautta saisin kanavia avattua ja selkeyttä tekemiseen. Mulla on useita osa-alueita ja niin tulee olemaankin. Kyllästyn helposti ja pidän vaihtelevista töistä, osaan tehdä montaa, tahdon tehdä montaa. Joku älli ja järjestys, järjestelmällisyys, tarvitaan ja siihen kaipaan apua. Olen monta vuotta puurtanut yksin ja mennyt syksy jätti (viimeinkin tajuntaan asti?) opin, että nyt pitää terävöittää tekemistä, että jaksan vielä seuraavatkin 47 vuotta.


Toivottavasti voin pian kertoa hyvistä, uusista kuvioistani ja tekemistavoistani. Suunnitelmiahan on toki kilokaupalla, ideaköyhyys ei ole ongelmakohta eikä edes toteuttaminen. Mutta voimaa lyönteihin, parempi huolto taipaleilla ja selkeämpi kartta.


Mulla on ensimmäisen kerran vuosiin (koskaan?) tunne, että pystyn tekemään pidemmän kantaman suunnitelmia. Nuorin laspi täyttää tänä vuonna 13 vuotta ja se, ettei perheessä ole enää pieniä lapsia vaikuttaa suuresti omaan ajankäyttöön. Mama vuodesta 2004 ja voin sanoa tämän olleen tekemiseni kärkenä siitä asti ja etenkin kolmannen lapsen syntymän jälkeen vuonna 2009. Tai kauheestihan mä aina touhuun, se ei oo ongelma, heh. mutta en selkeästikään ole se, joka tekee väitöskirjoja lasten nukkuessa. Runokirjoja ehkä. Niitäkin vasta vuodesta 2017, kun itse olin nukkunut muutamia vuosia vähän paremmin. (Opiskeluajan, ennen lapsia, juttuja ei lasketa.)


Viimeinkin tässä elämässä hahmottelen totisesti kunnon suunnitelmia. En yksin. Mutta itselleni kuitenkin. Tahdon viettää enemmän aikaa merien rannoilla, vähemmän aikaa auton ratissa. Enemmän aikaa luoden asioita ja tapahtumia, vähemmän kynnet verillä raapien. Enemmän aikaa syöden hyvää ruokaa, vähemmän kokaten.Enemmän töitä aamutunteina ja iltamyöhään, vähemmän päivätöitä ja unettomia öitä. Hämärän eläimen rytmissä kun on, sitä kohti täytyy läpsytellä.


Terveisiä hajanaisten ajatusten seurasta. Tiivistyvien ja uuttuvien ajatusten, tunnlemien ja pyrintöjen seurueesta,


Auli

15 views0 comments

Comments

Couldn’t Load Comments
It looks like there was a technical problem. Try reconnecting or refreshing the page.
bottom of page